Alku

Olen jo jonkin aikaa hautonut ajatuksiani vain omassa päässäni tai korkeintaan päässyt jakamaan niitä muutaman ystävän kanssa. Salattu rakkaus-blogin innoittamana päätin vihdoin perustaa myös oman blogin, jotta saisin usein sekaisia tunteitani ja ajatuksiani paremmin järjestykseen. Julkinen blogi tuntui oikealta ratkaisulta, sillä kun en voi tunteistani julkisesti kertoa, helpottaa jakaa niitä edes näin anonyymina. Olen toki varautunut kritiikkiin siinä tapauksessa, että blogini saavuttaa edes muutamia lukijoita. Mutta koska oikeassa elämäss joudun salaamaan tilanteeni, niin kaipaan vuorovaikutusta, vaikka se sitten olisikin välillä tuomitsevaa. Kirjoitan tätä blogia myös sen takia, että haluan tuoda helposti tuomittavasta roolista esiin myös sen toisen puolen ja osoittaa, että kukaan ei ole yksittäisistä teoistaan huolimatta pelkästään paha ihminen.

Olen siis kolmekymppinen, koulutettu ja työelämässä kiireisesti mukana oleva nainen, jolla on suhde varattuun mieheen. Salattu rakkaus-blogin Candyn tilanteesta poiketen ikäeroa meillä ei ole kuin muutama vuosi, eikä mies ole naimisissakaan. Sen sijaan hän sattuu olevan ystäväni poikaystävä.

Suhteemme alkoi vahingossa -kuten varmaan lähes kaikki tälläiset salasuhteet- eräissä työhön liittyvissä juhlissa noin puoli vuotta sitten. Olemme toki tunteneet toisemme jo vuosia, mutta vaikka olemme aina tulleet hyvin juttuun, ei välillämme ole aikaisemmin ollut muuta, kuin kaveruutta. Nyt en kuitenkaan saa ajatuksiani pois hänestä. En jaksaisi odottaa, että hän eroaisi tyttöystävästään ja voisimme pikku hiljaa aloittaa yhteisen elämän. Toisaalta en ole varma, tuleeko tämä koskaan tapahtumaan. Vaikka hänellä ja ystävälläni menee suhteessaan jokseenkin tasaisen huonosti, mutta olosuhteiden pakosta he kuitenkin ovat vielä yhdessä. Minuakin on tarvittu useaan kertaan lohduttavana olkapäänä, kun ystäväni on halunnut purkaa sydäntään suhteen ongelmista. Näissä tilanteissa olen ollut varsinainen tekopyhyyden ruumiillistuma. Ystävälläni ei ole aavistustakaan asioiden oikeasta laidasta. Ja näin tilanteen tulee säilyäkin. Vaikka tiedän tekeväni väärin, koen jollakin tasolla minulla olevan siihen oikeus. Myös aivan rehellisesti voin sanoa, että en halua ystäväni joutuvan kärsimään tämän minun ja miehen suhteen vuoksi.

Kukaan lähipiiristäni ei koskaa uskoisi, että olen mukana tälläisessä kuviossa. Asiasta tietävät vain muutama lähin lapsuuden ystäväni, jotka asuvat toisella paikkakunnalla ja jotka eivät ole koskaan tavanneetkaan tämän tarinan muita henkilöjä. Muiden ihmisten silmissä olen juuri se henkilö, jonka elämä on sen verran tylsää ja ennalta arvattavaa, että hänestä on mahdoton kuvitella mitään viikottaisen siivouksen unohtamista vakavampaa rikettä. Sen takia minun onkin pakko päästä purkamaan ajatuksiani tänne blogiin, edes jotain kautta ilmaista sitä, että minussa on muitakin puolia, kuin ne, mitkä ulospäin näkyvät.

Vaikka minut on tämän blogin perusteella helppo tuomita, pyytäisin lukijoita muistamaan, että kaikki ei ole niin mustavalkoista. Lähipiiriltäni kysyttäessä minusta saisi varmasti kaikkea muuta kuin tuomittavan kuvan. Olen se henkilö, joka aina muistaa läheisten merkkipäivät, on auttamassa muutoissa, auttaa ammattinsa kautta ystäviä ilmaiseksi heidän pulmissaan vapaa-ajallaan, jaksaa kuunnella ja järjestää yhteistä tekemistä, tsemppaa silloin, kun muilla menee huonosti ja joustaa omista menoistaan muiden hyväksi. Toisena naisena oleminen on vain yksi osa minua, eikä se määrittele minua kokonaan.

Tästä alkaa siis minun tarinani toisena naisena ja ystävän pettäjänä.