Viikonloppu lähestyy taas. Olen niin järjettömän kateellinen niille, jotka voivat suunnitella oman rakkaansa kanssa jotain rentouttavaa tekemistä tai vain jäädä sänkyyn makoilemaan koko päiväksi. En ole koskaan ollut mikään bilehile, enkä ole kokenut yökerhoissa ramppaamista omaksi jutukseni. Mieluummin olen jo nuorempana suunnitellut viikonlopuille muuta tekemistä. Hieman nuorempana oli tapana pakata kaveriporukka lentokoneeseen ja suunnata viikoksi jonnekin lämpimään, muiden turistien täyttämään lomakohteeseen. Itse olin yleensä se, joka organisoi reissun aikana, että porukka pysyi kasassa ja kunnossa. Tosin useimmiten pakenin baarikaduilta takaisin hotellille ensimmäisten joukossa ja olin aamuisin pirteänä aamupalalla muiden vasta palaillessa seikkailuiltaan. Tässä lähes viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat lomani kuluneen huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä.
Eilen sain kuitenkin houkuttelevan kutsun eräältä kaveriltani. Hän on muutaman muun kaverin kanssa varaamassa matkaa lämpimään pääsiäiseksi. Kuulemma sellainen nuoruusvuosien muistelu-matka, jonka tarkoituksena ei varsinaisesti ole ainakaan kohteen kulttuuritarjontaan perehtyminen. Nyt olenkin sitten miettinyt, että pitäisikö lähteä mukaan. Varsinaisesti ei huvittaisi, mutta jokainen varmaan osaa kuvitella sen tunteen, kun haluaa näyttää, että "kylläpä minulla on hauskaa yksinkin enkä yhtään ikävöi seuraasi." Eli jos oikein rehellinen itselleen haluaa olla, niin sellaista pakkohauskaahan se luultavasti tulisi olemaan.
Vaikka olemmekin miehen kanssa uskomattoman läheisiä, eikä periaatteessa tarvetta millekään pelien pelailulle olekaan, niin en minäkään täysin haavoittumaton ole. Ja monimutkaisen tilanteen pitkittyminen ei ainakaan kohenna oloani. Siksi olenkin nyt miettinyt, että pitäisikö sitä vaan tarttua tuohon mahdollisuuten pieneen irtiottoon kaikesta. Voisi auttaa selkiyttämään ajatuksia ja tehdä muutenkin ihan hyvää. Varsinkin jos ystäväni suunnittelema laskettelureissu miehen kanssa tulee toteutumaan, niin en halua jäädä yksin kotiin istumaan ja pohtimaan kovaa kohtaloani.
Ei muuten ole koskaan aikaisemmin suhteessa ollessani omat fiilikset vaihdelleet näin laidasta laitaan. Välillä mikään ei saa minua epäilemään, etteikö tulevaisuuteni ole miehen rinnalla ja onneamme ei tunnu estävän mikään. Toisinaan taas epäilen kaikkea mahdollista tässä kuviossa, kuten eroavatko ystävä ja mies oikeasti koskaan. Mutta eipä ole myöskään missään aiemmassa suhteessa ollut sellaista euforian tunnetta yhdessäolon aikana, kuin tämän miehen kanssa.
No comments:
Post a Comment