Eli otsikon mukaiset tunnetilat täällä päin tänä viikonloppuna. En ole jaksanut edes kirjoitella tänne blogiin, kun tuntuu, etten aina oikein halua tai uskalla laittaa näin mustaa valkoiselle mitä tulee omiin epäilyksiini suhdettamme kohtaan. Kun sitä mielellään uskottelee itselleen, että vaikka tilanne monimutkainen onkin, niin yhteinen tulevaisuus miehen kanssa on vain ajankysymys. No välillä tulee näitä alamäkiä Ja erityisesti ihanien hetkien jälkeen tuntuu tippuvansa aika korkealta.
Mies on siis ystäväni kanssa yhteisellä viikonloppureissulla. Tosin sukuloimassa eli velvollisuuksia täyttämässä niin sanotusti. Eniten ärsyttää, että kuulin asiasta perjantaina ystävältäni. Mies ei siis vaivautunut minulle kertomaan yhteisestä matkasta, vaikka pakkohan sen on tietää, että tälläiset jutut saavat minut aina tosi epävarmaksi.
Mies ei ole kertonut suhteestamme kenellekään, joten hänellä ei ole kavereita, joita voisi käyttää joskus tekosyynä, jos vaikka haluaisi viipyä luonani yön. Ystäväni on myös jostain syystä heidän suhteensa aikana tutustunut melko hyvin suurimpaan osaan miehen kavereista, joten keksitystä kaverin luo yöksi jäämisestä tai mökkireissuista kärähtäisi varmaan helposti. Kahdenkeskinen aika on siis todellakin kortilla ja siksi mua syö erityisesti, kun mies ja ystävä tekevät jotain tälläisiä "parisuhdejuttuja", kuten viikonloppureissuja, yhdessä.
En ole oikein jaksanut tehdä mitään koko viikonloppuna. Perjantaina meni töissä myöhään ja eilen vain siivoilin kotona ja tein hieman lomasuunnitelmia. Tänään jos jaksaisi piristää itseään vaikka näkemällä kavereita, ettei ihan koko viikonloppu kuluisi kännykkää tuijottaessa...
No comments:
Post a Comment