Roolipeliä

Viime viikonlopun tai tarkemmin sanottuna lauantain tapahtumat olivat se viimeinen niitti tämän blogin perustamiselle. On jännää huomata osaavansa vetää niin montaa erilaista roolia. Olosuhteiden pakosta emme pysty miehen kanssa näkemään toisiamme kovin usein vain kahdestaan, eikä silloinkaan koskaa julkisesti. Ellei tapaamista sitten jotenkin saa liitettyä töihin, mutta koska emme varsinaisesti samalla alalla ole, niin tälläiset tapaamiset ovat melko harvinaista herkkua.

Kaikeksi onneksi (tai onnettomuudeksi...) voin kuitenkin aina piipahtaa miehen ja ystäväni kotona hyvällä tekosyyllä tervehtimässä ystävääni. Itse asiassa tämä ei toki aina missään tapauksessa ole tekosyy, sillä huolimatta tekosistani hänen selkänsä takana, pidän häntä ystävänäni, jota haluan tietysti myös tavata säännöllisesti. Meillä on myös joitakin yhteisiä ystäviä, joiden kanssa välillä järjestämme yhteisiä illanistujaisia. Viime lauantaina oli juuri tuollainen kerta.

Ystäväni on (minusta poiketen) oikea kodinhengetär ja rakastaa järjestää ja kutsua vieraita kotiinsa. Tämän kertaisissa illanistujaisissa meitä oli kymmenkunta henkeä, mutta minä tietysti näin vain sen yhden henkilön pöydän ääressä. Koska emme halua miehen kanssa aiheuttaa mitään syytä epäilyksille, on hänenkin vedettävä oma roolinsa ystäväni ollessa läsnä. Olen miettinyt paljon, että kuinka voinkaan pysyä niin rauhallisena ja seurustella muina miehinä muiden paikalla olijoiden kanssa ja jopa flirttailla, muutenkin käyttäytyä juuri niin kuin minun odotetaankin. Edes muutaman viinilasillisen jälkeen silmäni eivät jumiutuneet epäilyttävän pitkäksi aikaa mieheen, vaan olin mitä hauskinta seuraa seurueen muille jäsenille. Samalla mies veti rooliaan illan isäntänä ja rakastavana miesystävänä vähintään yhtä vakuuttavasti.

Tälläiset tilanteet tuovat oman jännityksensä ja vaikka lauantainakin muiden silmien alla käyttäydyimmekin oikein mallikkaasti, emme malttaneet keittiössä muiden katseilta piilossa välttää vähän läheisempää kosketusta. Ei siis mitään muhinointia, vaan hieman liian pitkään viipyvä käteni hänen olkapäällään tai kasvojen hipaisu. Periaatteessa siis sellaista, että vaikka joku olisi nähnytkin, ei välttämättä olisi mitään osannut epäillä. Hän myös tekstasi minulle kesken illan, vaikka istuimme saman pöydän ääressä. Mutta mitään sen kummempaa ei illan aikana tapahtunut. Kellon ollessa puolen yön ohi suuntasin kohti omaa kotiani miehen jäädessä tietenkin ystäväni luo. Nämä hetket ovat niitä raskaimpia. Vaikka tavallaan nautinkin koko illan ajan roolistani huolimatta, niin isku vasten kasvoja on kova, kun pariskunta jää kahdestaan kotiin ja minusta tuleekin vain yksi muiden vieraiden joukossa. Vaikka mies on sanonut, ettei hänen ja ystäväni suhde ole varsinaisesti se kaikkein kiihkein, niin tiedän kyllä, että silloin tällöin he edelleen harrastavat seksiä. Olen itsekin sitä mieltä, että parempi nyt tässä vaiheessa näin, ettei ystävän epäluulot herää.

Mietin monesti, että miten minä, joka yleensä omaan keskivertoa tiukemman moraalikäsityksen ja omantunnon, pystyn näin kylmäpäiseen toimintaan. Jopa nautin siitä. Rehellisenä itselleni voin jopa sanoa, että mielestäni minä ansaitsen tämän miehen itselleni ja ansaitsen onnen. Tiedostan kyllä, miten törkeä temppu tämä ystävääni kohtaan on, mutta sitten ajattelen, että kyllä hän siitä selviää. Se onni, mitä hänellä miehen kanssa tällä hetkellä on, on teeskentelyä, se ei ole sellaista, joka pitkällä juoksulla tekee hänet onnelliseksi.

En tiedä, onko tämä ajattelutapa vain minun oma puolustusmekanismini, jotta ylipäätään kestäisin itseäni. Tämän miehen edessä olen kuitenkin valmis uhraamaan enemmän, kuin olin aikaisemmin uskonut pystyväni.